Tervehdys Lontoosta,
Olen ollut täällä muutaman päivän ihmettelemässä maailman menoa. Politiikan harrastajana pohdintani ovat luonnollisesti suuntautuneet Euroopan unionin tulevaisuuteen. Englannin kanaali on leventymässä, kun Iso-Britannia on jäämässä sivuun Euroopan integraatiokehityksestä. Sisarpuolueemme, liberaalidemokraatit, ovat tästä näreissään ja tuleva hallitusyhteistyö konservatiivien kanssa näyttää kaikkea muuta kuin helpolta.
Eurooppa-politiikka puhuttaa myös Suomessa. Mikä on Suomen paikka osana Eurooppaa? Minulta kysyttiin viime viikolla eräässä paneelissa, mitkä ovat olleet EU:n kolme suurinta epäonnistumista sen lähihistoriassa. Kysymykseen oli helppo vastata.
Ensinäkin EU:n jäsenmaat eivät ole pitäneet kiinni tekemistään sopimuksista. Tilanteemme olisi huomattavasti parempi, mikäli vakaus- ja kasvusopimusta olisi noudatettu. Tämän päivän ajankohtaiseen keskusteluun sopii kysymys, mihin tarvitsemme uusia sopimuksia, kun vanhojakaan ei ole noudatettu?
Toinen keskeinen ongelma on siinä, että Lissabonin strategia, jonka piti tehdä alueestamme maailman osaavin ja kilpailukykyisin epäonnistui ja pahasti. Kolmas ja suoranainen jatke kahdelle edelliselle epäonnistumiselle on EU:n ulkoisen painoarvon väheneminen. EU:n painoarvo on ollut viime vuosien ilmasto-, kauppa- ja kehityspoliittisissa neuvotteluissa laskeva.
Suomalaisen opiskelijaliikkeen kannalta olennaisin kysymys liittyy Suomen paikkaan globaalissa maailmassa. Onko EU enää oikea viitekehys kansainväliselle osallistumiselle?
Olen idealisti, minkä vuoksi haluaisin jättää teille pohdittavaksi pari näkökulmaa. Miten rakennamme sisäisesti vahvan ja sivistyneen Suomen, joka pärjää maailman myllerryksen keskellä? Mikä on koulutuksen asema osana tätä tarinaa?
Toinen näkökulma liittyy Suomen kansainväliseen asemaan. Vaikeuksien keskellä olisi helppo käpertyä sisäänpäin ja unohtaa laajemmat kysymykset. Silloin emme voi kuitenkaan vaikuttaa absoluuttisen köyhyyden vähentämisen, ruokakriisin tai ilmastonmuutoksen torjunnan kaltaisiin koko ihmiskuntaan vaikuttaviin kysymyksiin. Meidän pitäisi vain tietää, mikä on sen väylä, jota pitkin voisimme tulevaisuudessa edistää yhteistä hyvää? Onko se sisäisesti vahvempi Euroopan unioni?
Loppuun haluan kiittää teitä kaikkia yhteisestä KOL-vuodesta. On ollut ilo palvella Suomen hienointa opiskelijaliikettä. Vuoteen mahtuu paljon hienoja muistoja. Tätä kirjoittaessa on hieman haikea olo, kun aktiivisimmat KOL-vuodet ovat jäämässä taakse.
Mukavaa joulun odotusta teille kaikille!
(Julkaistu viikon 50 KOL-postissa)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti