Tuoreimmassa Economistissa on mielenkiintoinen artikkeli vaihtoehtoisten taloustieteen koulukuntien noususta. Blogit ovat nousseet näiden oppien keskeiseksi julkaisualustaksi, akateemisen yhteisön väheksyessä niitä. Myös perinteiset taloustieteilijät ovat pitäneet pintansa verkkomaailmassa, tunnetuimpina esimerkkeinä Paul Krugman ja Greg Mankiw blogeineen.
Vaihtoehtoisen koulukuntien nousu ei yllätä. Perinteisen taloustieteen opit ovat osoittautuneet viime aikoina ongelmallisiksi. Samaan aikaan blogeista on tullut merkittäviä uuden tiedon välittämisen kanavia.
Economistin huomioima ilmiö pätee myös Suomessa. Meillä on monia erinomaisia talousaiheisia blogeja, joissa pureudutaan eri näkökulmista ajankohtaisiin kysymyksiin. Ajankohtaisiin teemoihin paneutuminen on kriittis-poliittisen taloustieteen vahvuus, valtavirtatutkimuksen keskittyessä liiaksi abstraktien mallien rakentamiseen.
Poliittisen valmistelun ja päätöksenteon sekä yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen välinen vuorovaitus on Suomessa liian vähäistä. Syy on molemmissa, poliitikkojen ja tutkijoiden ajattelun kapeudessa. Valtavirran ulkopuolella tehtävällä tutkimuksella, saatikka kansalaisyhteiskunnasta nousevilla ajatuksilla ei ole kuitenkaan sen helpompaa.
Monipuolinen talouden perusteista käytävä keskustelu on tervetullutta. Pelkän keskustelun sijaan pitää pohtia myös sitä, miten tutkimus ja keskustelu linkittyisivät paremmin osaksi yhteiskunnallista todellisuutta sekä päätöksentekoa. Muutoin monipuolistunut keskustelu jää omaksi irralliseksi todellisuudekseen, josta ei ole iloa kuin sen harrastajille.
(Picture by Refracted Momentsâ?¢ / http://creativecommons.org/licenses/by/2.5/)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti