tiistai 4. huhtikuuta 2017

Asumisen vapautta ja viheralueita

Aloitin eilen suunnistuskauteni Helsingin Pirkkolassa. Viiden kilometrin radalla tuli tehtyä mukava suoritus. Kun vauhti oli kohtuullista, vältyin pahemmilta virheiltä.

Suunnistamisen ohessa tuli nautittua Helsingin keskuspuiston hienosta luonnosta. Ymmärrän helsinkiläisten huolta siitä, että keskuspuistoa ollaan raivaamassa asumisen ja rakentamisen käyttöön. Hieno alue on säilytettävä ulkoilualueena.

Rakentaminen ja asuminen ovat puhututtaneet myös Vantaan vaalitilaisuuksissa. Tikkurilassa eräs kohtaamani ihminen kritisoi sitä, kuinka kotikaupunginosani Kivistö on rakennettu liian tiiviiksi.

Kerroin hänelle, kuinka hyvin viihdyn Kivistössä. Junaradan varrelle on syntymässä hieno kaupunginosa kattavine palveluineen ja kivijalkaliikkeineen. Kivistön ympärillä on myös paljon hienoja viheralueita. Juuri tämän kaltaista kaupunkikulttuuria tarvitsemme Vantaalle.

Kaikkea asumista ei saa kuitenkaan pusertaa saman muotin läpi. Suuressa kaupungissa pitää olla tarjolla monipuolisesti erilaisia asumismahdollisuuksia. Ihmisten tarpeet vaihtelevat ja tämä pitää hyväksyä. Myös väljemmin asumisen pitää olla mahdollista, ja kaupungin ei pidä kieltää ihmisiltä rakentamista.

Tiiviisti rakennetut kaupunginosat ja viheralueet eivät ole toisiaan poissulkevia. Pikemminkin päinvastoin. Tiiviimpiä keskustoita voi ympäröidä laajatkin viheralueet. Luonnosta ja liikkumisen mahdollisuuksista ei saa tinkiä mistään hinnasta.

Ei kommentteja: