Sivut

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kuntavaalien kahtalainen viesti

Kuntavaalien tuloksista on tehty monenlaisia analyyseja. Mielestäni keskeinen huomio on, että valtakunnallinen tulos kätkee sisälleen erilaisia tarinoita. Kuntakohtaiset vaihtelut ovat huomattavia.

Osassa maata SDP ja keskusta vahvistuivat. Perussuomalaisten äänestäjät palasivat koteihinsa. Kaupunkien tarina on kokonaan toinen. Helsingin pormestarikamppailu kääntyi kokoomuksen ja vihreiden hyväksi.

Tärkein poliittisen tilanteen muutosta kuvaava havainto on vihreiden kannatuksen nousu eri puolilla maata. Heidän kannatukselleen näyttää olevan sosiaalista tilausta erilaisilla paikkakunnilla. Yhteiskunnallinen protesti kanavoituu tällä hetkellä vihreisiin.

Kaikille puolueille yhteinen opetus on, että jokainen ääni on ansaittava vaaleissa erikseen. Tähän tarvitaan eri puolilla Suomea erilaisia toimintatapoja.

Oman puolueeni keskustan pitää miettiä tulevia askeliaan hyvinkin tarkkaan. Ainakin kärkeä ja viestiä pitää laajentaa. Emme voi luottaa pelkästään erinomaista työtä tekevän pääministerin panokseen. Keskusta on ollut viime vuodet positiivisella tavalla Juha Sipilästä riippuvainen puolue, mutta tästä on otettava seuraava askel eteenpäin.

Osana tulevaisuuspohdintaa on mietittävä myös sitä, millaisella viestillä keskusta pääsee mukaan suurimpien kaupunkien poliittisiin asetelmiin. Vuonna 2012 käynnistyneen puolueen uudelleenrakentamisen kärkenä on ollut keskustalaisuuden kunnianpalautus. Olemme saaneet omat potentiaaliset äänestäjämme liikkeelle, mutta emme ole murtaneet vanhoja poliittisia asetelmia.

Näissä vaaleissa kokoomus sai Helsingissä yli 80 000 ääntä enemmän kuin keskusta. Näin suuria eroja on lähes mahdotonta kuroa muualla maassa. Tämän vuoksi keskusta tarvitsee viestiä, joka puhuttelee myös kaupungeissa. Mielestäni se löytyy eheyden, vihreyden ja koko kaupungin kehittämisen varaan rakentuvasta politiikasta.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kiitos!

Eilen riitti jännittettävää pikkutunneille asti, kun Vantaalla laskettiin ääniä kuin Floridassa konsanaan. Vaalitulos valmistui vasta kolmelta yöllä.

Keskusta säilytti Vantaalla entiset asemansa, eli kolme valtuutettua. Tämä on hieno tulos tässä tilanteessa. Keskustan ehdokkaat tekivät upeaa kampanjatyötä eri puolilla Vantaata.

Oma äänimääräni 117 vetää nöyräksi. Siinähän on yhtä paljon porukkaa kuin parissa ruuhkabussissa. Ääniä tuli eri puolilta Vantaata, mutta isoin potti tuli omilta kotikulmilta Kivistöstä ja Keimolasta.

Vaikka paikka valtuustosta ei auennutkaan, saan jatkaa kiitollisin mielin vaikuttamistyötä paremman huomisen puolesta.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Asumisen vapautta ja viheralueita

Aloitin eilen suunnistuskauteni Helsingin Pirkkolassa. Viiden kilometrin radalla tuli tehtyä mukava suoritus. Kun vauhti oli kohtuullista, vältyin pahemmilta virheiltä.

Suunnistamisen ohessa tuli nautittua Helsingin keskuspuiston hienosta luonnosta. Ymmärrän helsinkiläisten huolta siitä, että keskuspuistoa ollaan raivaamassa asumisen ja rakentamisen käyttöön. Hieno alue on säilytettävä ulkoilualueena.

Rakentaminen ja asuminen ovat puhututtaneet myös Vantaan vaalitilaisuuksissa. Tikkurilassa eräs kohtaamani ihminen kritisoi sitä, kuinka kotikaupunginosani Kivistö on rakennettu liian tiiviiksi.

Kerroin hänelle, kuinka hyvin viihdyn Kivistössä. Junaradan varrelle on syntymässä hieno kaupunginosa kattavine palveluineen ja kivijalkaliikkeineen. Kivistön ympärillä on myös paljon hienoja viheralueita. Juuri tämän kaltaista kaupunkikulttuuria tarvitsemme Vantaalle.

Kaikkea asumista ei saa kuitenkaan pusertaa saman muotin läpi. Suuressa kaupungissa pitää olla tarjolla monipuolisesti erilaisia asumismahdollisuuksia. Ihmisten tarpeet vaihtelevat ja tämä pitää hyväksyä. Myös väljemmin asumisen pitää olla mahdollista, ja kaupungin ei pidä kieltää ihmisiltä rakentamista.

Tiiviisti rakennetut kaupunginosat ja viheralueet eivät ole toisiaan poissulkevia. Pikemminkin päinvastoin. Tiiviimpiä keskustoita voi ympäröidä laajatkin viheralueet. Luonnosta ja liikkumisen mahdollisuuksista ei saa tinkiä mistään hinnasta.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Kansanvallan väkevä voima

Yhteiskunnallisen keskustelun tahti on toisinaan niin nopeaa, että heikompaa hirvittää. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) Vesa Vihriälä ja Niku Määttänen julkaisivat viime perjantaina muistion Kolme keinoa turvata tutkimuksen ja koulutuksen rahoitus.

Samana päivänä Keskustan varapuheenjohtaja Katri Kulmuni ja opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ehtivät jo tyrmätä muistiossa käydyn pohdinnan lukukausimaksujen käyttöönotosta. Hyvä niin.

Itse ehdin lukaista Etlan muistion vasta eilen. Lukukausimaksupohdinnan lisäksi Vihriälä ja Määttänen esittävät valtion omaisuuden siirtämistä yliopistoille sekä elinkeinotukien korvaamista Tekesin innovaatiotoiminnan rahoituksella.

Esitetyt keinot avaavat muistion tarkoitusperän. Tarkoituksena on löytää keinoja, jotka tekisivät yliopistoista vähemmän riippuvaisia vuosittaisesta valtionrahoituksesta. Uskomuksena on, että yliopistojen suurempi taloudellinen liikkumavara tekee niistä vahvempia.

Minua huolestuttaa tällainen pohdinta, jossa tietyille yhteiskunnan osa-alueille halutaan antaa erityisasema yleisen julkisen rahoituksen ulkopuolella. Erityisesti liikennerahoituksen puolella on harrastettu vastaavaa ajattelua.

Selkeämpää on, että poliittiset päättäjät osoittavat rahoitusta sinne, mikä on yhteiskunnan kehityksen kannalta tärkeintä. Päätöksentekijöiden käsiä ei kannata sitoa. Tämä jos mikä on kansanvaltaa. Jos valtion kehysbudjetointijärjestelmä on kankea, pitää sitä muuttaa. Oikea ratkaisu ei ole siirtää toimialoja budjettiprosessin ulkopuolelle.

Etlan muistio kannattaa kuitenkin lukea, myös lukukausimaksuja koskevan pohdinnan osalta. Vihriälä ja Määttänen toteavat, että nykyjärjestelmä ei toteuta aitoa mahdollisuuksia tasa-arvoa. Vaikka korkeakoulutus on maksutonta ja opiskelua jopa tuetaan opintotukijärjestelmän avulla, hakeutuu yliopistoihin enimmäkseen koulutettujen vanhempien lapsia.

En kannata lukukausimaksuja, mutta niiden yksisilmäinen vastustaminen ei riitä. Tarvitaan aitoja toimia koulutuksen tasa-arvon parantamiseksi. Tärkeintä on panostaa koulutusurien alkupäähän. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen puolella voidaan tehdä eniten nykykehityksen muuttamiseksi.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Hyvin tässä käy

Eilinen päivä käynnistyi urheilullisissa merkeissä. Hain aamulenkiltä vauhtia ensi viikolla käynnistyvään suunnistuskauteen. Maanantaina on rastit Helsingin Pirkkolassa ja keskiviikkona on luvassa "kotikisat" Myyrmäessä.

Oman lenkkini jälkeen jännitin Vantaan Hiihtoseuran menestystä hiihdon SM-viesteissä. Voittohan sieltä tuli! Matti Heikkinen käänsi kilpailun Vantaan hyväksi komealla ankkuriosuudellaan.

Iltapäivällä olin vielä vaalikierroksella. Kolean sään johdosta ihmisiä oli normaalia vähemmän liikkeellä, mutta tunnelma oli silti hyvä. Ihmisiä puhuttivat tällä kertaa muun muassa kaupunkisuunnittelu ja liikenneratkaisut. Tikkurilassa Vantaan Keskustan positiivisen vaalifiiliksen kävi tarkastamassa myös eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen.

Tänään on luvassa astetta rauhallisempi päivä. Ohjelmassa on rentoutumista ja ensi viikon suunnittelua. Viimeiseen kampanjaviikkoon voi käydä hyvillä mielin. Kampanja on kulkenut todella hyvin ja oma olo on luottavainen. Hyvin tässä tulee joka tapauksessa käymään!