Korona-aikana olemme tottuneet seuraamaan päivittäin uusien koronatapausten lukumäärää. Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko sanoikin Ylen tämän viikon televisiotentissä osuvasti, että koronan jälkeisen jälleenrakentamisen tärkeimpiä mittareita ovat uusien avoimien työpaikkojen tai syntyvyyden kaltaiset tekijät.
Suomessa työttömyyden hoidon kannalta avainasemassa ovat
suuret kaupungit. Lukumääräisesti työttömyys on pahinta maamme kuudessa suurimmassa
keskuksessa mukaan lukien Vantaalla. Samaan aikaan näillä paikkakunnilla on
eniten avoimia työpaikkoja. Osaavasta työvoimasta on huutava pula. Työ ja sen
tekijät eivät kohtaa.
Surkean yhtälön selitys löytyy vaikeasti työllistyvien
kasvavasta joukosta. Meillä on Suomessa yhä suurempi määrä, yli 150 000
syrjäytynyttä ihmistä, joilta puuttuvat riittävä koulutus ja työkokemus. Heidän
työttömyysjaksonsa venyvät ja työllistyminen käy aina vain vaikeammaksi
osaamis- ja koulutusvaatimusten kasvaessa.
Tärkein työ ihmisten työllistämiseksi tehdäänkin suurissa
kaupungeissa. Vantaalla työttömyyden hoito onkin tulevan valtuustokauden
tärkein kaupunkipoliittinen kysymys. Työllistämistemppujen sijaan tarvitaan aitoja
rakenteellisen tason muutoksia, joilla ihmiset pääsevät työnsyrjään kiinni.
1) Työllisyyspalvelut on tuotava lähemmäs ihmistä. Hallitus
päätti puoliväliriihessään siirtää työllisyyspalvelujen järjestämisen kuntien
vastuulle. Kysymys ei ole vain hallinnollisesta muutoksesta, vaan siitä, että
tukea tarvitsevista ihmistä kannetaan huolta mahdollisimman lähellä. Vantaalla on luotava työllisyyspalvelujen
malli, jossa työttömyyden riskiä pienennetään esimerkiksi koulutuksen,
kotouttamisen ja ennalta ehkäisevien työllisyyspalvelujen keinoin. Lisäksi jokaisella
työllisyyspalveluja tarvitsevalla on oltava mahdollisuus omaan vastuuhenkilöön.
Nykyistä omavalmentajamallia pitää kehittää entisestään.
2) Koulutusta ja työntekoa on voitava yhdistää nykyistä
joustavammin. Oppisopimuskoulutusten määrää on lisättävä.
Oppisopimuskoulutuksella puututaan samanaikaisesti työttömyyden kahteen
keskeiseen juurisyyhyn, eli matalaan koulutustasoon ja työkokemuksen puutteeseen.
Vantaan ammattiopisto Varian toiminnassa on panostettava entistäkin vahvemmin
oppisopimuskoulutuksen kehittämiseen.
3) Nuorten syrjäytymiskierre on katkaistava. Vantaalla on vahvistettava etsivän nuoristyön resursseja sekä luotava nuorten kokonaisvaltainen palvelujärjestelmä koulutuksen, nuorisotyön sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen välille. Nuoren elämä on yksi kokonaisuus, ja tämän näyttävä myös palveluissa. Lisäresurssien sijaan olennaisin kysymys on, miten käytämme nykyiset voimavarat mahdollisimman toimivalla tavalla. Tavoitteena pitää olla, että jokaisella tukea tarvitsevalla nuorella on mahdollisuus luottohenkilöön – palveluluukulta toiselle siirtely ei ratkaise yhdenkään syrjäytymisvaarassa olevan tilannetta. Järjestöjen ja kolmannen sektorin panosta tarvitaan toimivan ja ihmislähtöisen mallin rakentamiseen.